*

Aaro Suonio "Peace is constructed - not fought for"

Satiirin jälkipyykki - Sanavapauden rajoilla Saksassa

Saksalainen satiirikko Jan Böhmermann on noussut maailman uutisiin Turkin poliittiseen johtajaan Erdoganiin kohdistuneen pilkkarunonsa takia. Erdogan loukkaantui  ja vaati Böhmermannia tilille, TV-kanava poisti runon sivuiltaan ja kansleri Merkel  kertoi päätöksestä saattaa asia syyttäjäviranomaisten käsiteltäväksi, mutta lupasi että vanhaa lainsäädäntöä vieraan valtion johtajan loukkaamisesta  tarkastetaan. Mitä jupakka tarkoittaa sananvapaudelle ja onko sillä poliittisia seuraamuksia?

Jopa viisi vuotta vankeutta

Saksa ja EU tarvitsevat Turkin apua pakolaiskysymyksessä. Maa on Nato-jäsen ja EU-jäsenkandidaatti jo kauan – toisaalta mahdollisessa jäsenyydessä on monta mutkaa. Saksassa on merkittävä turkkilaisperäinen väestönosa. Kun saksalaisen TV-kanavan satiirikko läimäytti Turkin johtajaa, esittäen riimejä muun muassa vähemmistöjen sortamisesta, eläimiin sekaantumisesta, naisten lyömisestä, lapsipornon katselemisesta ja peniksen pienestä koosta, Erdogan älähti diplomaattisia ja juridisia kanavia pitkin ja soppa oli valmis.

Böhmermannia lähettänyt TV-kanava ZDF yritti alkuun puolustaa pilailijaansa ja väitti pilkkarunoa lain puitteissa sallituksi. Kansleri Merkel kuitenkin katsoi, hetken mietittyään, että asia kuului tuomioistuimeen – Saksassa on yhä voimassa vanha laki, jonka mukaan vieraan vallan johtajaa ei saa loukata. Loukkauksesta voi saada jopa viiden vuoden vankilatuomion. Samassa yhteydessä Merkel kuitenkin totesi, että päätös viedä asia oikeuteen ei tarkoita päätöstä koskien sanan- tai mielipiteen vapautta, eikä anna viitettä syytetyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Hän myös totesi hallituksensa tekevän esityksen nykyisen lain muutoksesta – tarkoittaen käytännössä lain joutavan historian roskatynnyriin.

Satiiria vai mautonta loanheittoa?

ZDF veti lähetyksensä mediasta, mutta runo käännöksineen elää omaa elämäänsä Youtube:ssa, ja jupakasta johtuen saa ilman muuta näkyvyyttä kolossaalisesti enemmän, kuin ilman kohua. ”Satiiriafääristä” on myös kirjoitettu ympäri maailmaa. Jos Erdogan ei olisi halunnut maailman näkevän halventavaa tekstiä, hänen olisi ollut parempi olla hiljaa ja antaa muun uutistulvan ja aiheiden nopean vaihtumisen huolehtia asian unohtumisesta. Jos hän sen sijaan haluaa näyttää mahtiaan ja rankaista ilkkujaa, Saksan laki tarjoaa siihen mahdollisuuden – tämän tien hän on nyt valinnut.

Runo on sen verran rankka, että se selvästi jakaa mielipiteet ja ylittää hyvän maun rajat monessa kulttuurissa. Toisaalta satiiri on rankka tyylilaji, jonka puitteissa ilkeillään usein tuntuvastikin. Jokainen katsokoon itse Youtube:ssa ja arvioikoon, tarvitaanko tällaista kärkeä viihteeksi tai asiallisen kritiikin tueksi politiikassa. Yksi selkeä tulos tällä debaakkelilla kuitenkin on: Erdogan on viimeinen vieraan vallan johtaja, jota puolustetaan pilkkapuheita vastaan Saksan lainsäädännön pohjalta. Onko tämä sananvapauden vai loanheittäjien voitto, jokainen asiaan tutustunut päättäköön itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Käsittelet visaista pulmaa.
Puolalainen filosofi Stanislaw J. Lec lohkaisi: "Satiiiri ei koskaan selviä tutkinnosta. Kohteet istuvat lautakunnassa."
---
Puhutaanpa maukkaasta/mauttomasta huumorista, ilmaisusta tai sananvapaudesta, niihin kuuluu rankka tyylittely ja sanaleikki. Karnevaali on tyypillinen "kaikki nurinpäin" periaatteella toimiva ilmaisun kehto. Narri taas hallitsijan sietämä luonnonoikku. Mozartin "Don Giovanni"on aika raskasta satiiria aateliston privilegioista ja tavallisen kansan piruilusta.

Samalla kun meillä teilataan "hihamerkkisatiirikko" sananvapautta edustavan ns. laatumedian toimesta, se sama media peittelee tai on passivinen julkisten tai poliittisten päättäjien rikkeille, jopa rikoksille.

Jos saksalainen TV-satiirikko saa huonon maun takia istua, voidaan kysyä, millaista vastuuta voisi Erdogan-asiassa kommentoineelta liittokanseri Merkeliltä tivata, kun hän käytännössä toivotti, Saksan edustajana, miljoona pakolaista tervetulleeksi Saksaan?

Puhummeko teosta vai teon seurauksista ja niiden mittasuhteista? Ymmärrämmekö huomioida kontekstuaalisuuden merkityksen? Ovatko ajatuspoliisit valtaamassa alaa?
Kukin pohtikoon...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Viimeisessä Sternissä ainakin vihreä arvostettu ulkopolitiikan expertti Jurgen Trittin arvostelee Merkelin ratkaisua. Syytteeseen asettaminen vain hyödyttää Erdoganin omaa jyrkkää, sananvapautta kahlitsevaa politiikkaa journalisteja vastaan... Hänelle annetaan ase käteen ja nyt hän voi sanoa, että katsokaa mitä voin tehdä myöskin ulkomailla....siitä on omat seuraamuksensa".
Trittin mukaan myös Erdogan reagointi asiaan on hysteeristä ja hänen pitäisi ymmärtää, että se oli vain tunnetun satiirikon satiiria....vaikkakin huonoa sellaista.

Luulisin, etteivät saksalaiset hyväksyisi vankilatuomiota, ja ollaanhan myöskin itse lakia nyt aikeissa myöskin muuttaa, jolloin vieraan maan päämiehet ovat samalla viivalla muiden kansalaisten kanssa.

Minusta olisi ollut ihan riittävää, että Böhmermannia olisi vain julkisesti moitittu huonosta käytöksestä ja se olisi saanut riittää myöskin turkkilaisille, joilla ei ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissaan. Tosin Merkelille tämä ajankohta oli melkoisen huono, mutta poliitikkojen on siihen muuallakin ollut pakko tottua.

Toimituksen poiminnat