Aaro Suonio "Peace is constructed - not fought for"

Venäläistä Rulettia ja suurvaltapeliä - Suomi lastuna laineilla

Myrkytysoperaatio Iso-Britanniassa kärjisti brittien diplomaattisuhteet Venäjään. Kiina pelaa omaa peliään Pohjois-Korean suuntaan. Suomi ei tiedä, mihin päin kumartaisi

Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden menettäminen EU:lle näyttää Venäjän lähitulevaisuudessa pysyvältä, mutta tämä on saanut sen voimistamaan otteitaan ennen kaikkea alueilla, jotka vielä ovat Venäjän välittömässä vaikutuspiirissä. Venäjä haluaa näkyvästi kasvattaa poliittista ja sotilaallista voimaansa ollakseen maailmanpolitiikan voimatekijä, mikä tukee myös maan valtaeliitin asemaa sisäpoliittisesti.

Käytössä ovat kaikki keinot. Venäjä pyrkii toki vaikuttamaan globaalisti informaatiosodan keinoin, missä se on osoittanut kehittyneensä nopeasti, mutta myös asevoimat ovat käytössä alueilla, joiden se katsoo suoraan liittyvän omiin taloudellisiin ja sotilaallisiin intresseihinsä, jotka tässä harvainvallassa liittyvät saumattomasti  toisiinsa. Venäjä käy geopoliittista hajota ja hallitse –taistelua, jonka seurauksena huomio maan sisällä kohdistuu Venäjän sisäpolitiikan haasteiden sijaan sen ulkoisiin vihollisiin, joiden kuvataan uhkaavan Venäjän yhtenäisyyttä, voimaa ja olemassaolon oikeutusta.  Neuvostoliiton aikainen paranoia ei ole kadonnut. Venäjän valtaeliitin näkökulmasta kysymys on eksistentiaalinen: jos ei Venäjä ole vahva, ei pian ole Venäjää. Entisen Neuvostoliiton aluetta tai mitä siitä on yhä jäljellä Venäjän vaikutuspiirissä, ei hallita demokraattisesti liittovaltiona tai valtioliittona.

Viime aikoina Venäjän valtapoliittisista alueellisista toimista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet Syyrian sotatoimet, Itä-Ukrainan konfliktin tukeminen ja jopa osapuolena oleminen, minkä venäjä tosin kiistää, ja Krimin valtaus. Lähimenneisyydessä kehityksestä muistuttavat myös Venäjän toimet edesmenneen Neuvostoliiton eteläisellä alueella Kaukasuksella, itsenäisen Georgian kansainvälisesti hyväksyttyjen rajojen sisällä Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistialueilla, jotka ovat käytännössä Venäjän sotilaallisesti alueeseensa liittämiä. Kiihtynyt asevarustelu ja armeijan uudistustoimet on esitelty kansallisesti ja kansainvälisesti paitsi mediassa myös laajoin säännöllisin sotaharjoituksin.

 

Myrkkyä diplomaattisuhteille, vauhtia vaaleihin?

Missä määrin tuoreimman diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen myrkytystapauksen taustalla olivat Venäjän yllätyksettömät presidentinvaalit? Eräiden arvioiden mukaan entisen venäläisagentin ja hänen tyttärensä myrkytyksen ajoitus oli osa nimenomaan tätä valtapolitiikkaa. Venäjän on toki ollut vaikea arvioida etukäteen tarkkaan lännen reaktiota myrkytystapaukseen, mutta pitääkin kysyä, voiko länsi Venäjän näkökulmasta reagoida liian voimakkaasti, jos käytössä ovat kuitenkin ainoastaan ns. pehmeät keinot, kuten taloudelliset pakotteet, joilla ainakaan toistaiseksi ei ole ollut näkyvää vaikutusta Venäjän politiikan suuntaan tai presidentti Putinin asemaan, jota vastakkainasettelu lännen kanssa vain näyttää vahvistavan.

Britannia on nopeasti saanut tukea lähimmiltä liittolaisiltaan, jotka ovat varauksetta hyväksyneet, että myrkytystapauksella on Venäjän valtiojohdon siunaus, ja tuominneet teon. YK:ssa Venäjä turvallisuusneuvoston jäsenenä kykenee pysäyttämään lännen tuomitsevat päätöslauselmaehdotukset mahdollisine seurauksineen. Myös Kiina jatkanee ulkopolitiikassaan puhtaasti omiin intresseihinsä keskittyvien toimiensa suojaamista, eikä halua tehdä omiin kahdenvälisiin suhteisiinsa vaikuttavia voimakkaita kannanottoja, jotka häiritsisivät sen bisneksiä ja jäisivät elämään sitä itseään myöhemmin mahdollisesti sitovina ennakkotapauksina. Kiinalle tapahtunut ei ole edes myrsky vesilasissa, vaan pisara diplomatian valtameressä.

 

’Rakettimies’ jujuttaa Trumpia ?

Kiina miettii aivan omia laajoja pitkän tähtäimen kuvioitaan, jotka yhdessä muodostavat yhden suuren bisneksen. Kriisinpoikanen Korean niemimaalla joko jatkuu teatraalisena tai siirtyy uuteen vaiheeseen mielenkiintoista täyskäännöstä edustavan mahdollisen Donald Trump-Kim Jong Un –tapaamisen myötä. Kiina tuskin on huolissaan siitä, huolimatta joistain poikkeavista arvioista, että Pohjois-Korea näyttäisi toimivan omin päin Yhdysvaltojen kanssa. Kiinalle sopinee erittäin hyvin, että Kim jujuttaa Yhdysvaltoja de facto hyväksymään jaetun Korean niemimaan hintana ydinaseohjelmastaan luopumisesta. Meneekö Trump lankaan?

Näin hajurako Yhdysvaltain tukikohdaksi katsotun Etelä-Korean kanssa säilyy, eikä Yhdysvaltain vaikutuspiiri lähesty Kiinan rajaa. Kiina saattaa hyvinkin kulisseissa ohjailla Pohjois-Korean toimia. Kimin näennäinen luopuminen ydinaseiden kehittämisestä toistaiseksi tuskin tulee tarkoittamaan ohjelman purkamista todennettavasti tai konkreettisen kansainvälisen valvonnan hyväksymistä Pohjois-Korean maaperällä, mutta Kim odottanee siitä kuitenkin huomattavaa taloudellista ja poliittista hyötyä oman valtansa tukemiseksi.

 

Maailman Onnellisimmat Opportunistit

Mihin sijoittuu maailmanpolitiikassa Venäjän luoteinen pieni rajanaapuri, EU-Suomi? Suomessa asioita katsotaan ymmärrettävästi suomalaisesta näkökulmasta, mikä tosin saa kansainväliseen politiikkaan vihkiytymättömän helposti kokemaan että Suomella on suurempi rooli ja merkitys maailmassa kuin todellisuudessa on asianlaita. Me olemme maailman onnellisin kansa, tiedetään tosin nyt maailmallakin, kun YK asian julkisti. Tällä on meille globaali merkitys.

Me olemme onnellisia siksi, että olemme poliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti osa länttä, vaikka meillä ei mitään konkreettisia turvatakuita konfliktin varalle olekaan, jos sellaisia on tosiasiallisesti edes olemassa. Lännen mielestä on hyvä, että Suomi on onnellinen ja demokraattinen sotilaallisessa liittoutumattomuudessaan ja Venäjä puolestaan mahdollisesti katsoo että Suomi on se Leninin peräänkuuluttama hyödyllinen idiootti, joka sotilaallisella liittoutumattomuudellaan vahvistaa että Venäjä ei oikeasti ole uhka kenellekään, vaan kyse on vihamielisten länsivaltojen vääristä tulkinnoista ja niiden omista ekspansiivisista pyrkimyksistä perinteisille venäläisille laitumille.

Suomen poliittisessa ja sotilasjohdossa tiedetään, että todellisen sodan tullen saatamme kaikista sopimuksista huolimatta olla omillamme. Siellä tiedetään myös, että jos poliittinen liittolaisuus on selkeästi lännessä ja puolustusvoimat kalustoltaan, toimintatavoiltaan ja –järjestelmiltään yhteisin harjoituksin todennetusti yhteensopiva lännen kanssa, voidaan sopiva allianssi tarvittaessa muodostaa erittäin nopeasti. Tämä edellyttää tosin, että länsiliittouma yksimielisesti kokee Suomen puolustamisen myös itsensä puolustamiseksi, eli vaivan arvoiseksi.

Pitkää rauhallista jaksoa seuranneessa kasvaneiden geopoliittisten jännitteiden tilanteessa Suomen ulkopoliittinen johto näkee kahdenväliset suhteet  idän ”pääkonttoriin” vanhaan tapaan tärkeinä, niin johtajatasolla kuin valtiollisestikin. Kansa selvästi, Nato-mittausten valossa, kokee turvallisuuden tunnetta lisäävänä, että Suomineito jatkaa niiailemista joka suuntaan, ettei länteen kumartaessaan pyllistäisi itään. Ulkopolitiikan EU-linja on selkeä ja se on pitänyt, mutta siitä ei turhaa meteliä kannata pienen maan pitää.

Me, suomalaiset, olemme maailman onnellisin kansa ennen kaikkea siksi, että selvisimme viime sodasta kohtuullisen itsenäisinä ja elämme rauhassa. Emme myöskään enää ole Neuvostoliiton poliittinen koe-eläinlaboratorio, vaan EU:n täysivaltainen nettomaksaja, joka uskollisesti täyttää oman ulkopoliittisen Eurojackpot -kuponkinsa joka viikko. Kun ei vain kuponki joutuisi hukkaan,  ennen kuin voiton lunastamisen hetki koittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ansiokkaat kirjoitukset voivat joskus jäädä vähemmälle huomiolle, koska niissä ei populistisesti kärjistetä asioita huomion saamiseksi.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Minusta tämä oli tyhjää kumiseva kirjoitus,jos kirjoittajana on "Master of Science in International Security"-tason tyyppi.

Ehkä joskus sitten paremmin ja asiaan paremmin tarttuen..ilman oletuksia.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää
Käyttäjän suonioemail kuva
aaro suonio

Kiitos Juha. Ja kiitos toimitukselle, kun tämä kuitenkin huomattiin. Keskustelun tarvetta aiheesta ilmeisesti on.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Suomen poliittisessa ja sotilasjohdossa tiedetään, että todellisen sodan tullen saatamme kaikista sopimuksista huolimatta olla omillamme."

Jos siis liitymme Natoon, juuri Suomenko (ja vain Suomen?) osalta artikla 5 jäisi kuolleeksi kirjaimeksi? Koko Pohjois-Atlantin liiton olemassaolon oikeutushan perustuu siihen, että tuo turvatakuu-artikla otetaan tosissaan. Ellei oteta, mitä mieltä pienillä valtioilla on ylipäätään kuulua Natoon? Toisekseen, eikö ole myös Suomea lännempänä sijaitsevien Nato-maiden edun mukaista, että jos Venäjä hyökkää länteen, se torjutaan mahdollisimman edessä, eikä vasta kotinurkilla?

"Siellä tiedetään myös, että jos poliittinen liittolaisuus on selkeästi lännessä ja puolustusvoimat kalustoltaan, toimintatavoiltaan ja –järjestelmiltään yhteisin harjoituksin todennetusti yhteensopiva lännen kanssa, voidaan sopiva allianssi tarvittaessa muodostaa erittäin nopeasti. Tämä edellyttää tosin, että länsiliittouma yksimielisesti kokee Suomen puolustamisen myös itsensä puolustamiseksi, eli vaivan arvoiseksi."

Olisiko kuitenkin toiminnallisessa tehokkuudessa eroa hätäisesti ja kiireellä muodostetun allianssin ja sellaisen liiton välillä, johon on ollut hyvää aikaa integroitua, verkostua vastuuhenkilöiden kesken, suorittaa tarpeelliset etukäteisvalmistelut ja rauhan ajan harjoitukset?

Normaalisti Nato-jäsenhakemuksen käsittelyprosessi vie vähintään pari vuotta, ja edellyttää mm. kaikkien nykyisten 29 jäsenmaan parlamenttien yksimielistä hyväksyntää uudelle jäsenelle. Miksi Nato rikkoisi omat sääntönsä ja tarjoaisi erityiskohtelun juuri Suomelle, jolle jäsenyyttä on tarjottu hopeatarjottimelta jo vuosikymmenet, mutta ei ole kelvannut?

Mistä kertoo se, että Venäjälle on annettu veto-oikeus Suomen turvallisuuspolitiikasta, ja ikävää todellisuutta koetetaan hämärtää itsepetoksella? Tuutulaulut "Nato-optiosta"® ovat suomalaisen valehtelijapoliitikon tavaramerkki.

Käyttäjän suonioemail kuva
aaro suonio

Hyviä huomioita Hannu. Tottahan Natoon uskovat ne, jotka siihen liittyvät ja sen parhaimmaksi vaihtoehdoksi valtiolliselle turvallisuudelleen kokevat. Onhan Naton kannattajilla painavana argumenttina, että Suomi ei ole aikaisemminkaan pärjännyt ilman liittolaisia ja nykysodankäynnissä nykyresurssein tilanne on vielä vaikeampi, jos ei mahdoton. "Toiminnallista tehokkuutta" harjoitellaan ja "etukäteisvalmisteluja" tehdään koko ajan, mutta toki voi ajatella että selkeä liittyminen olisi monella tapaa tehokkaampaa valmistautumista. En kuitenkaan allekirjoita että Venäjälle olisi annettu veto-oikeus. Suomi valitsee tiensä itse. Toivottavasti valinta ei joudu testiin, oli se lopulta kumpi hyvänsä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Hyvä kirjoitus, allekirjoitan.
Aikaisempi suurvaltaan turvautuminen: Ei Saksa meitä auttamaan tullut vaan omasta intressistä.
Itse lopulta jouduimme itsenäisyytemme turvaamaan.

Onko USAlla intressiä vaarantaa Manhattania europan takia?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #5

Jos Suomi ei olisi saanut Saksalta turvatakuita talvisodan seuraavaa erää varten, olisi meidät piru perinyt – Baltian maiden kohtalo (tai pahempi) olisi ollut vääjäämätön, jos Neuvostoliitto olisi päässyt hyökkäämään paremmista asemista talvisodassa heikentynyttä yksin puolustautuvaa Suomea vastaan.

Neuvostoliiton aikeet Suomea kohtaan käyvät ilmi erittäin selvästi Molotovin neuvottelusta Hitlerin ja Ribbentropin kanssa Berliinissä 12.–13.11.1940, eli runsaat puoli vuotta Moskovan rauhanteon jälkeen:

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Intressit Saksan kanssa varautua sotaan NL:a vastaan olivat yhteiset, mutta sodan päämäärät erilliset eikä muodollista liittosuhdetta ollut. Tottakai Saksasta apua oli, 200 000 sotilaineen Oulujärven ja Jäämeren välillä, ase- ja leipäviljatoimituksineen, sen tukiessa Kannaksen suurhyökkäyksen torjuntaa 1944 jne. verrattuna uuteen taisteluun Puna-armeijaa vastaan yksinämme – siitä ei kahta sanaa. Itse lopulta jouduimme itsenäisyytemme turvaamaan, mutta Saksan tuen ansiosta olennaisesti paremmista asemista kuin ilman sitä.

"Onko USAlla intressiä vaarantaa Manhattania europan takia?" – Mitä uskoisit 27 Euroopan Nato-maan vastaavan tuohon? Entä miten uskot Euroopan puolustuksen pettämisen palvelevan Yhdysvaltojen etua?

Käyttäjän suonioemail kuva
aaro suonio Vastaus kommenttiin #5

Totta haastat historiasta. Mitä joku USA tai mikään muukaan valtio lopulta tekee, tiedetään vasta tosipaikan tullen. Uusia sopimuksia, liittolaisuuksia, sopimusrikkomuksia ja liittolaissuhteiden pettämistä - omista tilanteen mukaan arvioiduista intresseistä.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hyvä ja ajantasainen analyysi. On aina mukava lukea ulkopolitiikan kuvioista varsinkin kun kirjoittaja tietää mistä kirjoittaa :)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

En ymmärrä tätä viimeistä kappaletta muuta kuin vitsinä tai kevennyksenä.

Selvisimme viime sodasta eräistä suunnista katsoen melko pienin vaurioin ja olemme saaneet elää kohtuullisen rauhassa mutta sisältäpäin maa näyttää hajoavan eriarvoisena täysin pirstaleiseksi; ja mikä kaameinta tämä on EU ja YK politiikkaa, jossa kansallisvaltiot on sovittu hajotettavan ja se on tie johtaa Euroopan liittovaltioon.

Olemme nyt todellisessa koelaboratoriossa joka on nimeltään NWO tai miksi tätä halutaan kutsua; uudeksi merkantilismiksi.

Kyllä me olemme uskollisia maksamaan, kuten maksoimme sotavelkamme. Me emme kuitenkaan osaa sano ei silloin, kun selkeästi pitäisi sanoa ei. Tottakai, money talks.

Tämä ovi kun avataan, on se viimeinen ovi ja kaikki kauhukuvat käyvät toteen.

Olisikin mielenkiintoista, jos selvittäisit hieman tuota voitolunastamista ja millainen se olisi ja mitä. Ihmettelen kirjoitustasi ja jäin sitä ihmettelemään, kuinka pihalla olet tai kuinka sisällä olet.

Käyttäjän suonioemail kuva
aaro suonio

Asiahan ei tietysti ole kevyt, vaikka tyylilaji lopussa on vitsinomainen ja viittaa loimaalla kateissa olleeseen Eurojackpot -voittoon ja toisaalta EU-jäsenyyteemme. Tarkoitan sitä, että Suomen liittyminen EU:in oli todennäköisesti monen mielessä turvallisuuspoliittinen valinta. Nato vastaa periaatteessa valtaosaltaan EU-maiden turvallisuudesta, mutta ei Suomen. Kuinka paljon EU-jäsenyys lopulta suojaa meitä kovan luokan konfliktin syttyessä tilanteessa, jossa olemme sotilaallisesti liittoutumattomia? Eihän sitä voi tietää. Arpapeliä, kuten Eurojackpot. Varmaan arvasit että tähän viittasin. Ehkä olisin voinut sitä hieman avata.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Venäjän sotilaallisen voiman ja sen maailmanpoliittisen vaikutusvallan kasvu lisää painetta myös Suomenm rajalla. Venäjä ei ole koskaan pelännyt Suomea, mutta sillä on jo tsaarin ajalta syvään juurtunut pelko SUOMEN KAUTTA tulevasta hyökkäksestä. Tälle tosiasialle Suomi ei itse voi tehdä mitään, se on ja pysyy.

Konfliktin sattuessa Venäjä työntää länsirintamaansa niin kaus länteen kuin mahdollista ja miehittää Suomen jo heti ensi tunteina, asuipa täällä kuinka rauhaa rakastava ja onnellinen kansa tahansa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Toki narratiivi "piiritetystä linnoituksesta" urhean Tsaarin johdossa on kotiyleisöä varten dramatisoitu näytelmä Putinin ja hänen oligarkkiensa vallankäytön oikeuttamiseksi, vaikka Venäjä aikuisten oikeasti tietääkin Naton aidosti puolustusliitoksi sekä oman tiedustelunsa kautta että Venäjä-Nato -neuvostossa vuosia tekemänsä yhteistyön ansiosta.

Venäjä on hyvä teeskentelemään pelkoja omasta turvallisuudestaan, joilla se oikeuttaa alueiden valtausta rajanaapureiltaan ja puolustautumisen oikeuden kiistämistä niiltä. (Ks. https://www.reuters.com/article/us-russia-lavrov-j...)

Tällä hetkellä Venäjälle on edullista teeskennellä tavalla, jolla se säilyttää mahdollisimman pitkälle toimintavapautensa Suomen suhteen – eikä teeskentely edes maksa mitään, paitsi vaivannäön tietenkin. Jos Suomi liittyisi Natoon, "uhka" Venäjää kohtaan ei muuttuisi miksikään, ja Venäjällä olisi sekä oman tiedustelunsa (sekä asiamiesten että satelliittien avulla) että Open Skies -ohjelman keinot varmistaa, ettei Suomen alueella puuhailla mitään sen pään menoksi ja suorittaa tarkastuskäyntejä paikan päällä, kuten on kansainvälisesti sovittu.

Mutta Suomen valtionjohto pelkää niin, ettei se edes uskalla suojautua – koska Venäjä on niin hyvä hybridisodassa ja saanut jo erävoiton korvien välisissä mittelöissä. Tukholman syndroomasta kärsivä Suomen johto ei uskalla käyttää YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaista luontaista oikeuttaan kollektiiviseen puolustukseen, ettei vain tulisi vähentäneeksi Putinin hallinnon keinoja painostaa Suomea, koska Kreml ei pitäisi keinovalikoimansa kaventamisesta.

Käyttäjän JussiHietala1 kuva
Jussi Hietala

Hannu Monosella erittäin hyvä kiteytys. Kunpa meillä olisi Nils Torvaldsin lisäksi joku muukin poliitikko, joka uskaltaisi sanoa tämän ääneen. Niin kauan kuin tästä ei uskalleta puhua suoraan, hallitsevat turvallisuus"keskustelua" kaiken maailman väyryset ja kyllöset hölynpölyineen.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Siis toki kirjoituksesi oli ihan hyvä ja se kertookin paljon siitä kuonka vähän tiedämme siitä mitä on tapahtumassa. Nimenomaan kiinnostaa Kiina, Yhdysvallat ja sen sisäpolitiikka ulkopiltiikan ohella ja Venäjä sekä Turkki ja arabivaltiot, Israel jne.

Kenellä on motivaatiota puolustaa Suomea, suomalaisilla vai kenellä, sillä Suomihan ei ole itsenäinen vaan määräysvallasta on iso osa Brysselissä. Tilanne on olellisesti toinen kuin WWII aikana, mikä sekin oli ihmellinen tapahtuma siihen ajateltuna, että katkeran siällisodan jälkeen kansa yhdistyi.

kysymyksiä jää ilman valtava määrä, enkä ainakaan minä ole löytänyt vastauskia ja tuskin kukaan muukaan sillä hetkeen pinoutuneet tapahtumat rysähtävät päälle yhdessä hetkessä. Tietotekniikan muutos on muutanut maailman mutta ihminen on sama. Kuinka me hallitsemme tämän "vapauden", joka itseasiassa onkin täydellistä hallintaa ja orjuutta. Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Erinomainen puheenvuoro, menee jakeluun.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ajopuu vai lastu laineilla? Jukka Tarkka kuvaa tilanteemme osuvasti:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Naton turvatakuut kelpasivat varsin nopeasti kaikille muille Venäjän länsirajan naapureille, jo pian NL:n hajottua. Suomi taisi Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa jäädä tässä suhteessa kokeilemaan puolustuskykyään yksin itään päin.

Suomen Nato-jäsennyys ei ole enää . SDP:n tripla Koivisto, Ahtisaari ja Halonen olivat omituisia ja vastuuttomia tässä suhteessa. Venäjä ei tule koskaan hyökkäämään Natomaahan, sikäli jos sillä järjen hivetäkään on.

Toimituksen poiminnat